Via Påland 2010
Vuoden 2009 loppuun käydessä lukkoon lyötiin seuraavan
kesän "turistimatka". Päämäärä oli käydä Auschwitz katsomassa
paikan päällä.
Matkaa kartalta katsoessakin oli melkoisesti, joten aikaa olisi hyvä varata
kohtuullisesti.
Reissua kokoon kasatessa päädyttiin menemään Finnlinesin laivalla
Helsingistä Gdyniaan, joka oli erittäin positiivinen kokemus.
Ennen reissua lähtijöitä ja kyselijöitä oli monia, mutta lopulta laivaan
Helsingistä lähti ainoastaan neljä epämääräistä motoristia...
29.05.2010 La
Vuosaari, satama. Iltapäivä.
Laivan lähtöön aikaa vielä muutama tunti ja neljä moottoripyörää on
löytänyt Vuosaaren ABC!:lle.
Todellakin vain neljä, koska jo varattu ja maksettu viidennen pyörän
kuljettajan selkä sanoi sopimuksen irti ja esti lähdön vain alle vuorokausi
aiemmin.
Laivan lähtö 18:30 viivästyi hieman lastauksessa sattuneiden virheiden takia
(asuntoauto väärässä laivassa...), mutta ruoka oli hyvin ajallaan tarjolla.
Merimatka meni suhteellisen kivuttomasti; Illalla ruokaa ja juomaa. Aamulla
aamupalalle ja ruokaunien jälkeen heti lounastarjoilu - Oli kyllä ylisyönyt
olo!
Lounaan jälkeen kellon vahtaamista ja lopulta klo 15:00 (Puolan aikaa) laiva
oli Gdyniassa.
Finnlinesin "Finnmaid" tarjosi miellyttävän kokemuksen. Hytit ja
laiva kokonaisuutena oli hyvä ja siisti.
30.05.2010 Su
Gdynia, satama. 15:00 -> Torun
Autokannen luukut aukesivat Gdynian satamassa ja samassa polkupyörät ja
moottoripyörät starttasivat omille teilleen.
Pari polkupyöräilijää suuntasi suoraan kohti Suomea, moottoripyöriä lähti
Saksan suuntaan ja me neljä MC:tä kohti Torunia.
Satamassa vakaa aikomus oli ajaa "rantatietä" Gdanskiin, josta
"kolminumeroteitä" etelään. Lipsahdimme kuitenkin lähdössä
isolle tielle ja ajoimme alkumatkan pikatietä.
Reittimme seuraili teitä: E28,222, 214 ja 1. Iltapäivän ajosessiolle Toruniin
tuli matkaa karvan yli 200 km.
Aikaa Gdyniasta meni melkein neljä tuntia.
Aurinkoa ja lämpöä riitti alkumatkasta jopa niin paljon, että varustusta oli
kevennettävä.
Tulvivasta Puolasta tuli käsitys vasta Torunissa, missä ylitimme Veikselin.
Torunissa varattua Attic
City Hostelia lähestyimme navigaattorin opastuksella ja kävimme jo ihan
sen vieressä, mutta sitten usko loppui ja turvauduimme kruisailemaan
paikallisen "HD-miehen" luo kysymään ajo-ohjeita.
"HD-mies" otti ja soitti meidän Hosteliin, josta lähti nainen
hakemaan autolla meitä oikeaan osoitteeseen, eli palasimme samoille kujille
josssa jo kävimme!
Majoittuminen, peseytyminen ja nopeasti ruokapaikkaa etsimään.
Kaupunki oli aika nukkuva sunnuntai-iltana toukokuun lopussa ja päädyimme
keskustorin laidalla olevaa kuppilaan, jossa kysyttiin onko mahdollista
ruokailla?
Tarjoilija ei ollut ihan varma, mutta parin puhelun jälkeen kokki löytyi ja
pääsimme tilaamaan. Pyysimme tarjoilijaa suosittelemaan annoksen ja kokkia
helpottaaksemme otimme kaikki sen saman.
Seuraavan päivän ajorupeama mielessä kävelimme takaisin Hostellille ja
painuimme peittojen alle.
Hostel majoitus oli hinta-laatusuhteeltaan hyvä. Kriteerit aamupala ja pyörien
parkkeeraminen täyttyivät.
31.05.2010 Ma
Torun, Attic City
Hostel. -> Krakova
Tilaamamme aamupala oli katettu Hostellin ruokalutilaan.
Aamupalan sisältö pari viipaletta leipää, leikkelettä, kurkkua, tomaattia
ja yugurtti. Teetä ja murukahvia oli kuitenkin "rajattomasti" ja
kaikilla kuitenkin nälkä siirtyi tuonnemmaksi.
Ulkona odotti pelätty puolalainen sää, eli jokiin tuli täytettä taivaalta
aivan riittävästi. Sateenkestävät kamppeet niskaan ja suunta kohti Krakovaa.
Reittimme: Tie nro 1 Lodz:iin. Piotrkow Trybunalskista nro 74 suuntaan. 742
Jedrzejowiin. 768 Kazimera Wielkaan. 776 Krakovaan.
Päivän ajomatkaa tuli noin 430 km. Vettä satoi paikoitellen todella
runsaasti.
Perillä Krakovassa meitä odotti varatut bungalowit Camping
Clepardiassa.
Märät ajokamppeemme olisi tarvinnut lämpöä kuivaakseen, mutta
huomasimme lämmityspattereiden puuttuvan mökeistämme.
Kello oli taas käynyt iltaan ja nälkä ajoi meidät Krakovan keskustaan, joten
päätimme jättää lämmitysasian tuonnemmaksi.
Ruokaa löytyi "Rynekin" laitamilta ja ihmisiäkin oli liikenteessä
erilailla kuin Torunissa.
Aikaa kului keskustassa ja arki-iltana kuppilat alkoivat mennä kiinni, joten
oli aika bongata taksiksi vanha MB ja suunnistaa kaupasta ostettujen
aamupalatarvikkeiden kera leirintäalueelle yö-konjakille.
01.06.2010 Ti
Krakova. Turistipäivä. Pyörät parkissa.
Aamulla meidän retkiaamupalan jälkeen Arto lähti selvittämään lämmityksen
mahdollisuutta ja sähköpatterit löytyivät mökkeihin. Patterit
"säädettiin" ja lähdimme tilatun kuljettajan kyydillä kohti
Oswiecimia eli Auschwitzia.
Ruuhkat olivat niin tyypillisen puolalaiset ja matka kesti pitkälle toista
tuntia päästä Auschwitz I:lle.
Englannin kielisen kierroksen aikana tuli hyvin selväksi mitä paikka on
todellisuudessa ollut.
Auschwitz I:sen jälkeen tietenkin käytiin myös Birkenaun puolella toteamassa
järjettömyyden mittasuhteet. Nämä paikat on itse koettava, sanat eivät voi
kertoa sitä julmuuden laajuutta...
Auschwitzin jälkeen oli aika vielä tutustua vähän mukavampaan
turistirysään, eli VW T4:sen keula kohti Wieliczkan
suolakaivosta.
Wieliczka Salt Mine:sta ei ollut etukäteen juurikaan tietoa ja paikka todella
yllätti positiivisesti. Oppaaksemme valikoitui miesopas, joka napsutteli ihan
osuvia vitsejä kierroksen aikana.
Itse kierros alkaa laskeutumisella portaita pitkin 64 metriä alaspäin, josta
alkaa noin 2 km reitti kaivoksessa päätyen 135 metrin syvyyteen.
Aikaa kierrokselle varataan kolme tuntia, mutta me taisimme päästä pinnalle
lähes kahteen tuntiin.
Pitkän turistikierroksen jälkeen nälkä jälleen ajatti meidät Krakovan
keskustaan, jossa vapautettiin hienosti palvellut kuskimme kotiin. Kuski oli
palveluksessamme noin 11 tuntia ja veloitus oli 45€/hlö...
Krakovassa ruokailu ja ruokakaupan kautta taksitolpalle. JA tolpalla
ensimmäisenä autona oli taas jo tuttu vanha MB - Ei voi olla mahdollista!
...no kuljettaja tiesi ainakin jo reitin leirintäalueelle ja me pystyimme
arvioimaan puolalaisen taksin hinnan pitävyyden.
Leirintäalueella oli aika katsoa vaatteiden kuivattamisen tulos.
Allekirjoittaneen bungalowin puolella sisälämpötila +65 astetta ja naapurissa
hivenen vilpoisempaa...
Lämmityksen pienemmälle säätäminen, tuuletus ja nukkumaan.
02.06.2010 Ke
Krakova -> Ostroleka.
Sateinen aamu. Matka pitkä.
Edellisen päivän kuljettajamme liikenneohjeilla kohti pohjoista. (Ohjeita mm.
puolalaisesta sakotusjärjestelmästä.).
Reitti suuntasi 7 tietä Jedrzejowiin saakka, josta vaihdoimme jälleen
pienemmille teille.
728 toi meidät jo Varsovan eteläpuolelle. 50 Pitkin vältimme Varsovan,
kiertäen sen itäpuolelta. Ostrow Mazowieckasta Ostrolekaan tie 627.
Matkaa kertyi noin 430 km.
Ostroleka: noin 56
000 ihmisen pikkukaupunki Puolan pohjois-osassa. Kaupungissa sijaitsee iso
StoraEnson paperitehdas. Englannin kielen taitoisia tai edes ymmärtäväisiä
oli vaikea löytää.
Myös "ruokaravintola" oli vaikea löytää keskustasta, kun pizza ja
kebab oli vallannut katukuvan. Yleisesti kaupunki oli siisti työläiskaupunki
Narew-joen varrella.
Ostrolekaan saapuessa ensimmäisenä oli majoituksen etsiminen.
Silmämääräisesti päätimme mennä kysymään huoneita Narew-joen rannalla
olevasta Hotelli
Nad Narwiasta. Hotelli vaikutti hyvältä ja huoneitakin oli...
...Ainut vain, että hotellissa oli käynnissä häät, joten soitto soi ja
laulu raikui.
Majoittautumisen jälkeen päätimme antaa häävieraiden juhlia ja lähdimme
etsimään ruokapaikkaa keskustasta.
Ruokapaikka, jossa on muutakin kuin pizzaa ja kebabia, löytyi muutamien
"neuvojen" jälkeen. Kellariravintola oli tyhjä, mutta
tarjoilijoita löytyi useita. Kukaan ei kuitenkaan osannut englantia ja me ei
puolaa...
Menu löytyi myös englanniksi, joten ruuan tilaaminen onnistui aika hyvin.
Alkukeitoista ei ollut tarkempaa informaatiota ja yksi keitoista oli ilmeisesti
paikallista herkkua, eli ehkä jotain sitkeähköä sisäelintä.
Ruokailu jälkeen lyhyt kierros kaupungissa kävellen ja kaupan kautta
hotellille.
Hotellilla vielä hetkeksi istumaan jokivarsiterassille, johon myös
häävieraat tulivat lähettämään taivaalle "onnen
kuumailmapalloja" (Paperisia palloja, joiden alle sytytettiin tuli).
Tätä ohjelmanumeroa oli kiva katsella ja onnistuneita taivaalle kohoamisia oli
muutamia ennen kuin rajuilma syöksyi päälle.
Hotellihuoneessa vielä huomisen suunnitelmaa ukkosta kuunnellen ja katsellen,
jonka jälkeen hyvää yötä!
03.06.2010 To
Ostroleka -> Sudenpesä -> Kaliningrad (RUS) -> Kuurin Kynnäs, Preila
(LT)
Aamulla hotelli oli jo totaalisen rauhallinen, eikä häävieraista ollut
tietoakaan.
Aamupala rakentui siten, että keittiöstä tarjoiltiin pöytään syötävää
sitä mukaan, mitä me tulimme syömään. Aamupalalla saimme: leipää,
leikkelettä, munakasta, teetä tai kahvia.
Aamupalasen jälkeen oli jälleen aika päräyttää koneet käyntiin ja
lähteä etsimään Ketrzyniä ja Adolf Hitlerin piilopaikkaa
"Sudenpesää".
125 Aamuisen kilometrin jälkeen olimme Ketrzynissä, jossa pienen kyselyn
jälkeen löytyi oikea tie kohti Sudenpesää.
Tienviitat ja opasteet eivät ole ihan sitä mihin olemme Suomessa tottuneet.
Sudenpesä eli Wolfsschanze osoittautui myöskin mielenkiintoiseksi ja käymisen
arvoiseksi kohteeksi.
Lyhyehkön omatoimisen kiertelyn jälkeen totesimme tämänkin paikan suuruuden.
Massiivisia bunkkereiden ja muiden rakennusten jäänteitä on paljon, että on
siellä betonia mennyt runsaasti!
Matka jatkuu kohti Venäjän rajaa...
Yhdellä matkalaisellamme oli Green Card jäänyt uudistamatta ja tämä
aiheutti ylimääräistä mietintää Venäjän suhteen.
Päätimme kuitenkin leikkiä ymmärtämätöntä ja yrittää ilman Green
Cardia ja tarvittaessa ostaa sen rajalta.
Puolan puolen rajatarkastuksessa paikallinen rajavartija kyseli huonolla
englannilla, että me varmasti tiedetään minne olemme menossa ja viisumit on
kunnossa. Puolin ja toisin toivottelimme hyvät päivän jatkot ja jatkoimme
Venäjän puolelle. Heti rajan jälkeen "säännöstelijä" jakoi
pikkulappuja eli maahantulokortteja ja pyysi täyttämään ne ennen
rajatarkastusta. Rajatarkastus meni kivuttomasti, mutta perinteisesti jokseenkin
hitaasti. Tullitarkastuksen puolella Arto meni ensimmäisenä ja sai erittäin
hyvää opastusta tullilappujen täyttämiseen. Lappujen täyttämisen
yhteydessä kuulin kuinka tullimiehet juttelivat keskenään ajoneuvon
vakuutuksesta (green card) ja päätyivät etteivät heidän tarvitse sitä
meiltä kysyä. Näin menimme Venäjälle ilman Green Cardia!
Huomionarvoista rajanylittämiselle:
- Puolassa oli kirkollinen Pyhä ja liikennettä ei juuri ollenkaan.
- Venäjän puolen virkamiehet olivat erittäin yhteistyökykyisiä ja
avuliaita. Tullimiehet täyttivät meidän lappuja ja Rajavartija kyseli ja
neuvoi ajoreittejä.
Kaliningrad ajettiin itäpuolelta "kehätietä" pitkin läpi.
Pikku-Venäjä näytti paikoitellen paremmalta kuin Äiti-Venäjä, mutta ero ei
ollut suuri.
Alueen pohjoisosassa käännyimme "Kurskaja Kosa:lle" eli "Kuurin
Kynnäälle", jonne ajamiseen moottoriajoneuvolla pitää maksaa pieni
ympäristövero.
Kuurin Kynnäällä etsimme pysähdyspaikka, jossa saisi jotain suuhun pantavaa,
mutta vuodenajasta ja kellonajasta johtuen emme löytäneet mitään.
Viimeiset valokuvat ison Itämeren puoleisella rannalla ja kohti Liettuaa.
Keskellä Kuurin Kynnästä oli siis sitten aika hyvästellä Venäjä, eli
ajoimme vajaassa päivässä läpi "koko" Venäjän etelästä
pohjoiseen!!!
Venäjän rajatarkastuksessa taisi olla jo tieto meistä, kun meidät melkein
viitottiin heti kaikki tarkastukseen (olimme kertoneet ajavamme läpi...).
Itse tarkastus Venäjän puolelle meni ihan kohtuullisen nopeasti.
Liettuan puolella (EU ja Schengen valtio) rajatarkastus puolestaan tuntui
kestävän turhan kauan... Oikeasti siihen meni ehkä noin 10 minuuttia, mutta
kun Schengen-kansalaisille pitäisi olla vähimmäistarkastus Schengenin
sisällä, niin odottavan aika oli pitkä.
Passitarkastuksen aikana ehdimme ostaa myös Liettuan puolelle ympäristöveron,
jonka maksoimme Ruplilla, kun ei valtakunnan valuuttaa vielä ollut. Maksetut
rahat tuntuivat menevän perijän taskuun, koska "vaihtokurssi" oli
mitä oli...
Liettuan puolella kello oli jo paljon ja ajoimme suoraan Preila nimiseen
pikkukylään etsimään majoitusta (Nida olisi ollut varma valinta).
Majatalo - Kursmariu
Vila - löytyi, muttei se ollut vielä avattu sesongille! Isäntäperheelle
kuitenkin raha (Eurot) kelpasi ja he majoittivat, ruokkivat ja vähän juottivat
meidät.
Yöstä ei varmaan tullut sen edullisempi, mitä se olisi ollut Nidassakaan,
mutta Kursmariu Vila
oli mahtava mesta - Ei voi mitään!
04.06.2010 Pe
Preila (LT) -> Klapeida -> Ventspils (LV) -> Kolka -> Jurmala
Kilometrejä n. 480 km
Matka kotiin on pitkä ja sitä voi vielä venyttääkin, vaikka kiertämällä
Latviaa rannikkoa myöten...
Aamutuimaan majatalon aamupalan jälkeen valokuvausta Kuurin Kynnäällä, jonka
jälkeen oli aika ajaa lauttarantaan ja päästä Manner-Liettuan puolelle.
(Kuurin Kynnäs on irti mantereesta pohjoispäästä, jossa liikennöi losseja
kuljettaen useat kymmenet tuhannet ihmiset, jotka vuosittain vierailevat
Kynnäällä.)
Liettua loppui aika nopeasti, kun suunnaksi otti merenrantaa myötäilevän
tiestön.
Liettuan ja Latvian rajalla oli "ränsistyneet" raja-asemat ja ne
olivat lähes ainoa merkki valtion vaihtumisesta.
Latviassa kilometrejä nieltiin ja matka taittui.
Ventspilsissä, jossa tankattiin jo Nesteellä, oli pientä harhailua tietöiden
takia. Tietöistä oli kyllä iso opastetaulu ennen kaupunkia, jota myös
tutkittiin kotvan ajan, muttei siitä mitään apua ollut...
Ventspilsistä tuppi auki ja kohti Kolkaa, Latvian rannikon pohjoiskärkeä.
Kolka oli ihan mielenkiintoinen paikka, mutta aikaa siellä ei ollut
tuhlattavaksi, eli voi vain sanoa käyneensä siellä...
Illan jo viilentyessä lopulta Jurmala lähestyi.
Jurmalassa ajettiin suoraan vanhaan keskustaan, eikä kukaan kysellyt tietulleja
lännestä päin tullessa. Pienen etsinnän jälkeen päädyttiin kysymään
huoneita Hotelli Elinasta.
Hotelli oli kohtuu huokea, aika kulunut, mutta siedettävä.
Ilta ruokailu suoritettiin Jomas Ielan varrella sijaitsevassa "Senators"
ravintolassa. Neljän hengen ruokailu pitkän kaavan mukaan kustansi n. 120 €.
Kello 23:00 jälkeen takaisin hotellille ja silmät kiinni PITKÄN päivän
jälkeen.
05.06.2010 La
Jurmala (LV) -> Riika (kiertäen) -> Pärnu/Sindi (EST) -> Türi ->
Paide -> Aegviidu -> Kuusalu -> Tallinna -> Espoo/Porvoo/Tuusula
(FIN)
Lauantai aamuna Hotelli Elinan kahvilassa aamupalanen, jossa tarjoilu hivenen
tökki.
Jurmalasta itään päin poistuessa tietullitkin perivät Jurmalaan tulevilta
maksuja....
Riika kierrettiin "kehätietä" pitkin ja Via Balticaa lähelle
Pärnua, josta käännyttiin Sindin suuntaan. Sindissä ruokailu
kalankasvatuslaitoksella, jossa tuoreesta kalasta tehty ruoka upposi kaikille
todella hyvin.
Virossa reitti jatkui Türi, Paide ja Aegviidun kautta Kuusaluun.
Keski-Viron tiestö ei tarjoa mitään huikeaa ajonautintoa, mutta Aegviidu
-Kuusalu välillä on mukaviakin pätkiä.
Kuusaluun suunniteltu yöpyminen perutettiin, kun sunnuntaiaamun laivavuorot
olisivat vieneet kotiin ajamisen myöhäiseen sunnuntai-iltaan.
Kuusalussa kuitenkin piipahdimme pari tuntia kuokkimassa syntymäpäivillä ja
"tutustumassa" mm. metallialan yritykseen.
Tallinnan satamaan hyvissä ajoin odottamaan illan viimeistä autolauttaa M/S
Star:ia. Klo 23:00 Laiva oli Suomessa ja Länsisatamassa.
Väsyneenä, mutta tyytyväisenä reissu oli lähes tehty.
Kolmella meistä sunnuntaina vielä ajourakka Kainuuseen...
06.06.2010 Su
Kotona
(Kajaani n. 3550 km mittarissa)
Video reissusta 9 minuuttia
Via Påland 2010 - Vol.1
Ajoreitti (noin suunnilleen)
Reittikartta
I
gdynia
– (zelenogradks) kurskaja kosa
Reittikartta
II
nida -
… - aegviidu – kuusalu – tallinna
Over and out - 7/2010 THe